Vaimopäivä

Tänään aloittamani terveysviikko alkaa vihdoin tehota! Ponkaisin tarmokkaana sängystä ylös, vetäisin lenkkivaatteet ylle ja ei kun joen varta pitkin kipittämään.

Pieni notkahdus tehokkuuteeni tuli säikähdyttyäni erään lenkkeilijän erehdyttävän yhtänäköistä ulkomuotoa entisen poikaystäväni kanssa: pääni huuti PAKENE-käskyn, valitettavasti jalkani toteuttivat sen ennen kuin ehdin tajutakaan ja päädyin kankulleni jäiseen lätäkköön! Niin, eikä tässä vielä kaikki! Lenkkeilijän koiran mielestä kaipasin todella huolenpitoa , sain kaupanpäällisiksi vielä vetoapua :D

Niinpä niin, milloinkohan tämäkin tyttö oppisi, että joskus on parempi sanoa se sana "hei" , kuin paeta paikalta tuhatta ja sataa?!
No ainakin sain oikein tiukkatahtisen vauhdin päälle paluumatkalle :)

Kuravaatteiden innoittamana vietinkin varsinaisen vaimopäivän: pyykkäsin 2 koneellista, kokkasin pasta-aterian yhdelle, sekä imuroin koko asunnon viimeisen päälle.

Tähän mennessä terveysintoiluni on saanut mut pahoihin pinteisiin, mutta tästä suunta vain ylöspäin!

Tyylitön lauantai

Monen yöttömän ja liian lyhyen yön seurauksena aloitin tänään terveysviikonlopun.

Tämä tarkottaa siis viikonloppua ilman jäätelöä, juhlia, suunnitelmia, tälläytymistä tai meikkiä. Toisessa vaakakupissa sitten painavatkin urheilu, salaatti (hmmm...ja muffinssit!) ja totaalinen rentoutuminen ennen seuraavaa viikkoa.

Rentoutumisen ohella onnistuin "terveellisenerinomaisesti" ja sekunninsadasosassa myöskin vaatevalinnassa, jossa ajattelin kipaista nopeasti lähikauppaan: vanhassa matkamuistopaidassa, löhöilyhousut pitkällä talvitakilla piilotettuna. Ja mitä tapahtui: minut pysäytti MIES - ja minkälainen!

Aargh, juuri silloin kun tumma, hoikka ja kertakaikkisen täydellinen mies pyytää minut drinkille, olen salaisesti verhoiltu Kanarianbanaani-paitaan ja villasukkiin...

Miksi kaikki aina tapahtuukin silloin kun sitä vähiten odottaa? Voi julmuus, taisin sitten selitykseksi sopertaa joutuvani palaamaan takaisin töihin... ja tämä lauantaina ;)

Nyt aionkin jatkaa terveellistä illanviettoa punaviinin, reseptihakujen ja blogien parissa.

C'est la Vie :D

Ensisanat

Moikka!

Innokkaana blogilukijana toteutin viimein haaveeni ja päätin vakaasti aloittaa säännöllisen kirjoittelun elämääni askarruttavista suurista kysymyksistä, kuten miksi soppakauha ei tee kuten pääni sanoo, miksi suklaa on naisen paras ystävä ja kuinka ne ihanat rentut osaavatkin hykerryttää elämäämme!

Olen 25-vuotias tyttö, joka hitaasti mutta varmasti ottaa ensiaskelia keskieuroopassa itsenäiseksi, varmaksi ja tietokoneet hallitsevaksi aikuistuneeksi naiseksi. Miten nuo sitten toteutuvatkin, näyttää vain aika :D

Monen vuoden hiirenharmaan avoelämän jälkeen pakkasin laukkuni ja asetuin vaatekaappini kanssa 3 sinkkunaisen asuntoon. Toivonkin blogini pitävän katseeni tavoitteissani, jotka ovat:

1. Säästää 28-vuotiasta, miespuolista työtoveriani loputtomilta kysymyksiltä suhdekiemuroista.

2. Oppia ainakin 5 reseptiä, jotka osaisin valmistaa polttamatta niitä pohjaan.

3. Kävellä ylpeänä korkokengissä

4. Kuten aikaisemminkin mainitsin tulla itsenäiseksi, voimakastahtoiseksi ja fiksuksi naiseksi...

Pitkä tie, mutta varmasti toteutettavissa!

Toivottavasti viihdytte blogini parissa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita... ja tyhjähkö ulkoasukin tulee kohentumaan, heti kunhan vain onnistuisin tietokoneen hallinnassa! Vinkkejä otetaan myös kiitollisena vastaan :)